Vapunaatto 1959

Elimme keskisuomessa 1959. Luoksemme tuli kylään meidän ikäisemme pariskunta lapsineen. Senja keitti tulioille tervetuliaiskahviksi, ja itsellemme viristykseksi, munakahnvin: hän tyhjän kahvipannun aukaisi kannen, rikkoi kaksi raakaa kananmunaa, otti niistä valkoaisosat ja laittoi ne tyhjään kahvipannuun. Sitten hän pani kannuun sopivan määrän jauhettua kahvia, kaatoi kiuhuvan kuumaa vettä pannun täyteen, pani kannen päälle ja paperituholla tukki kannun nokan. Sitten hän pani pannun myssyna alle hautumaan noin puoleksitunniksi. Kahvi, jota hän kaateli kuppeihin, oli sopivan voimakasta, kirkasta ja erittäin hyvää.

Asetuimme olohuoneeseemme niin, että vaimot istuivat vierekkäin sohvassa, vierailla oli kaksi alle kymmen vuotista tytärtä samoinkuin meilläkin, tyttäreet menivät makuhuoneeseemme nukeillan. Meillä oli tyttäreitten lisäksi kolmevuotias Timo poika ja hän istui tuolilla pöydän vieressä ja pöydällä hänen edessään oli mukissa äitinsä tekemää vappusimaa. Sitä hän maisteli silloin tällöin ja kommentina kuului: - hyvvää, hyvvää. Kaksi kolmekymppistä metsäteknikkoa oli riisunut takkinsa ja he olivat olohuoneen lattialla pitkällään million selällään, kyljellään tai mahallaan. Leikkikaluna isoilla pojilla oli Timon patterivetoinen linjauto, joka kulki eteenpäin kutes törmäsi johonkin, pysähtyi ja muutti etupyöriänsä asentoa, sitten se peruutti puolimetriä, pysähtyi ja muutti etupyöriänsä asentoa uudelleen ja lähti kulkemaan siihen suuntan. Eihän meillä lattialla leikkivillä pojilla ollut huolta linjautonkulkemisesta, senhän se teki itse, mutta kun linjaauton kulkureiitti tuli juuri poikaa kohti, niin silloin piti äkkia muutta asentoa tai paikkaa. Joskus riiti se, että kun olit mahallaan nostit itses nelinkonttiin jolloin linjauto ajoi tunnellissa mahan alitse, käsien tai jalkojen välistä. Me leikkivät pojat olimme ottaneet kohtuullisesti määrin vahvistettua vappusimaa, joka antoi meille luvan olla huolettomia pikkupoikia. Vaimojemme edessä oleva pöydän alta tuli esiin kaksi paria silkkisukkien verhoamia säiskysääriä ja me vartioimme niitä hyvin tunnollesisestei niin ettei linjuri päässyt ohjaamaan niihin silmäpakoja.

Sillälailla meni pari tuntia ja meillä oli kaikki hyvin, meillä leikkivillä pojilla olivat perheemme siellä, meillä oli työmme ja kaverini vaimo oli farmaseutti ja minun vaimoni oli opettaja sen lisäksi kaverini vaimolla oli ajokortti, jollen hänellä ei ollut huolta kotimatkasta.

Timo sano muistavansa tapahtuman vielä 47 vuotta myöhemmin.