Karkkipäivä
09.10.2005
Karkkipäivä
Elettiin 1930 lukua.
Ilmari ja Amalia tapasivat, rakastuivat ja menivät naimisiin, siis perustivat perheen jolloin asunnon hankkiminen oli ensimmäinen tehtävä.
He vuokrasivat tontin metsän keskeltä ja rakensivat sinne mökin, saunan ja puu-vajan sekä kaivoivat kaivon. Siinä oli asuinpaikka, joka tunnettiin Korpelan nimellä.
Ilmari oli metsä-työmies, jonka piti päivä-urakkanaan hakata 80 kappaletta neljämetrisiä sellu-pölkkyjä. Talvella lumen ja pakkasen aikaan hän hakkasi tukkeja. Metsä-työ oli urakka-työtä. Keväisin oli uitto-työtä, josta sai 5 markkaa tunti eli siis 40 markkaa kahdeksan tuntisesta päivästä.
Kesällä oli maataloissa heinän- ja elonkorjuun töitä, joista sai rahaa ja ruoka-palkan. Amalia oli koti-äiti. Perhe lisääntyi niin, että viidentoista vuoden aikana tuli kymmenen lasta.
Mökin sisustuksena oli seinän vierellä pitkä penkki, pöytä, neljä tuolia ja vanha, sivusta levitettävä puu-sänky, joka natisi jo kun jompikumpi tai molemmat vanhemmat käänsivät kylkeä. Ilmari poltti Saimaa pölli-tupakkaa askin päivässä, joka maksoi 3,50 markkaa.
Vanhemmat olivat sopineet, että kerran kuussa, tilipäivän jälkeisenä päivänä ostetaan lapsille karkkeja markalla kullekin. Kylän kaupassa oli tiskillä makuu-asennossa oleva peltisellä luukulla varustettu lasitölkki, jonka sisässä oli valkoisia, litteitä, päältäpäin katsottuna soikeita, karamelleja. Karamellien joukossa loikoi aina tavallinen ruokalusikka. Kun joku asiakas halusi ostaa markalla karkkeja, niin kauppias tai apulainen repäisi tiskillä olevista valkoisista papereista sopivan kokoisen palan, kieräytti siitä sudin, jonka yläpää jää auki ja alapää päättyy terävään kärkeen, joka rutistettiin parista kohtaa. Sitten lasitölkki aukaistiin, ruokalusikka karkeilla lastattuna otettiin ulos ja tyhjennettiin sutiin. Ja sama vielä toisen kerran ja ruokalusikka takaisin karkkien joukkoon ja lasitölkin kansi kiinni. Sudin yläpäähän pienet rutistukset ja siinä oli asiakkaalle ilman punnitusta markan annos.
Kun Korpelan perhe oli kasvanut Amalia osti kerran kuussa kymmenellä markalla karkkia. Ja siinäkös oli ihmettelemistä ja puhumista kylän naisilla: Mökin akka ja ostaa kympillä karkkeja.
Kun talollisten lapset olivat tyytymättömiä joulu-pukkiin, joka ei tuonut heille lahjoja, joita vanhemmat olivat heille luvanneet, mutta Korpelan mökkiin tuli karkki-päivä joka kuukausi. Korpelan lapset oppivat aikaisessa vaiheessa numeroiden alkupään. Niin että jo kaksivuotias luetteli vaivatta ”ykti”, ”kakti”, ”kolme”, ”neljä” ja ”viiti”. Ja se johtui siitä, että karkkipäivän lähestyessä lapset laskivat tarkkaan kuinka monta yötä on jäljellä siihen herkku-hetkeen.
Mökissä käytiin langatonta tiedottamista, kun kahden lapset katseet kohtasivat, niin toinen nosti kätensä ylös ja siinä oli pystyssä niin monta sormea kuin oli öitä jäljellä.
Lapset nukkuivat olkien päällä lattialla. Kaksivuotiaalla Kallelta oli käsi jäänyt peitteen reunan ulko-puolelle ja siinä olivat neljä sormea puristuneena nyrkkiin, etu-sormi oli pystyssä merkkinä siitä, että ”ykti” yö oli jäljellä ja kasvoilla oli tyytyväinen ilme.
Karkkipäivä
Elettiin 1930 lukua.
Ilmari ja Amalia tapasivat, rakastuivat ja menivät naimisiin, siis perustivat perheen jolloin asunnon hankkiminen oli ensimmäinen tehtävä.
He vuokrasivat tontin metsän keskeltä ja rakensivat sinne mökin, saunan ja puu-vajan sekä kaivoivat kaivon. Siinä oli asuinpaikka, joka tunnettiin Korpelan nimellä.
Ilmari oli metsä-työmies, jonka piti päivä-urakkanaan hakata 80 kappaletta neljämetrisiä sellu-pölkkyjä. Talvella lumen ja pakkasen aikaan hän hakkasi tukkeja. Metsä-työ oli urakka-työtä. Keväisin oli uitto-työtä, josta sai 5 markkaa tunti eli siis 40 markkaa kahdeksan tuntisesta päivästä.
Kesällä oli maataloissa heinän- ja elonkorjuun töitä, joista sai rahaa ja ruoka-palkan. Amalia oli koti-äiti. Perhe lisääntyi niin, että viidentoista vuoden aikana tuli kymmenen lasta.
Mökin sisustuksena oli seinän vierellä pitkä penkki, pöytä, neljä tuolia ja vanha, sivusta levitettävä puu-sänky, joka natisi jo kun jompikumpi tai molemmat vanhemmat käänsivät kylkeä. Ilmari poltti Saimaa pölli-tupakkaa askin päivässä, joka maksoi 3,50 markkaa.
Vanhemmat olivat sopineet, että kerran kuussa, tilipäivän jälkeisenä päivänä ostetaan lapsille karkkeja markalla kullekin. Kylän kaupassa oli tiskillä makuu-asennossa oleva peltisellä luukulla varustettu lasitölkki, jonka sisässä oli valkoisia, litteitä, päältäpäin katsottuna soikeita, karamelleja. Karamellien joukossa loikoi aina tavallinen ruokalusikka. Kun joku asiakas halusi ostaa markalla karkkeja, niin kauppias tai apulainen repäisi tiskillä olevista valkoisista papereista sopivan kokoisen palan, kieräytti siitä sudin, jonka yläpää jää auki ja alapää päättyy terävään kärkeen, joka rutistettiin parista kohtaa. Sitten lasitölkki aukaistiin, ruokalusikka karkeilla lastattuna otettiin ulos ja tyhjennettiin sutiin. Ja sama vielä toisen kerran ja ruokalusikka takaisin karkkien joukkoon ja lasitölkin kansi kiinni. Sudin yläpäähän pienet rutistukset ja siinä oli asiakkaalle ilman punnitusta markan annos.
Kun Korpelan perhe oli kasvanut Amalia osti kerran kuussa kymmenellä markalla karkkia. Ja siinäkös oli ihmettelemistä ja puhumista kylän naisilla: Mökin akka ja ostaa kympillä karkkeja.
Kun talollisten lapset olivat tyytymättömiä joulu-pukkiin, joka ei tuonut heille lahjoja, joita vanhemmat olivat heille luvanneet, mutta Korpelan mökkiin tuli karkki-päivä joka kuukausi. Korpelan lapset oppivat aikaisessa vaiheessa numeroiden alkupään. Niin että jo kaksivuotias luetteli vaivatta ”ykti”, ”kakti”, ”kolme”, ”neljä” ja ”viiti”. Ja se johtui siitä, että karkkipäivän lähestyessä lapset laskivat tarkkaan kuinka monta yötä on jäljellä siihen herkku-hetkeen.
Mökissä käytiin langatonta tiedottamista, kun kahden lapset katseet kohtasivat, niin toinen nosti kätensä ylös ja siinä oli pystyssä niin monta sormea kuin oli öitä jäljellä.
Lapset nukkuivat olkien päällä lattialla. Kaksivuotiaalla Kallelta oli käsi jäänyt peitteen reunan ulko-puolelle ja siinä olivat neljä sormea puristuneena nyrkkiin, etu-sormi oli pystyssä merkkinä siitä, että ”ykti” yö oli jäljellä ja kasvoilla oli tyytyväinen ilme.
0 Comments:
Skicka en kommentar
<< Home