Nuoruuteni kesäinen herkkuhetki 1945

kirjoitettu 20050501

Perunat.

Nuoruuteni kodissa Alvajärven Taipaleessa Pihtiputaalla meillä oli lehmiä, joten maitoa separoitiin (eriteltiin) jotta saatiin kermaa, jonka annettiin hapantua. Ja sen jälkeen se kirnuttiin joko pyöritettävässä kirnussa tai puisessa pysty-kirnussa. Ja niin meillä oli tuoretta voita.

Naiset sotkivat veteen ohra-jauhoja ja panivat siihen suolaa, jonka jälkeen siitä taikinasta he leipoivat ohuita rieskoja. Taikinan ei annettu nousta, mutta se nostettiin uuniin heti paistumaan ilman nostattamista. Ja niin meillä oli tuoretta vesi-rieskaa. Juotavaksi saimme kirnu-piimää. Tai sitten siitä tehtin kokkeli-piimää.

Niilo-eno Lammilta kysyi 1939 miten ne kokkelit pysyvät tasaisesti ja isäni (Väinö Kinnunen) sanoi, että sammakon jalkaan sidotaan naru ja se lasketaan piimä-astiaan. Enoni ei halunnut juoda sellaista piimää.
Ja niin meillä oli tuoretta juotavaa.

Taipaleessa oli aitan tauspelto, jonka maa oli kevyttä ja hiekkaista. Siihen laitoimme mainittuna kesänä kasvamaan perunaa. Maa ei antanut runsasta satoa mutta laadultaan parasta mahdollista. Kun keski-kesällä kaivoimme ensimmäiset uudet perunat ja naiset pesivät ne, keittivät ne ja ne olivat niin jauhoisia, että keittämisessä syntyneistä halkeamista näkyi aivan jauhomaista maltoa (perunan lihaa). Siinähä ne herkku-aterian ainekset tulivat mainittua, herkku-aterian, jonka muistaa eräänä kaikista maukkaimmista huomioon otettuna ulkomailla mainitut herkut.

Valio Kinnunen