Eskon hermot pitivät

Huhtikuussa 1940 paloi syntymäkyläni kansakoulu. Näimme järven yli savun nousevan ja tiesimme attä kysymyksessä oli kansakoulu. Panimme hevosen reen eteen ja ajoimme puolitoista kilometriä järven yli. Mitään ei ollut tehtävissä koulunrakennuksen pelastamaksi, mutta paikalla oliat pistivät varjelemaan koulun ulkorakennuksen.

Koulussa oli yläluokat etelänpuolella rakennusta ja alaluokat pohjoispuolella. Kun katselimme koulurakennuksen tuhoutumista vähän kauempaa, niin alaluokkien opettaja Elsa Laurén kertoi, että hän näki luokan ikkunasta kuinka hangella oli savun varjot. Sanoi Eskolle, pikkuveljelleni, että käyppä Esko katsomassa mitä ulkona tapahtuu. Esko palasi, meni pulpettiinsa viereen seisomaan ja ilmoitti siitä, että koulu palaa-. Opettaja Laurén sanoi, että Eskon tempaus rauhoitti tilanteen niin, että sanoin: -Ylös, ja ensinmäinen rivi ulos, toinen rivi uolos, kolmas rivi ulos ja neljäs rivi ulos. Kaiiki tapahtui järjestyksessä ilman paniikkia.

Yläasteen opettaja Vihtori Vuojoki oli tuolilla lyönyt ikkunat rikki joten hänen oppilaansa hyppivät sieltä ulos. Koulu paloi perustuksia myöten, kaikki koulutarvikkeet ja opettajien kaikki irtain omaisuus tuhoutui.